Puhtaalta pöydältä aloittaminen on joskus vaikeampaa mitä kuvitellaan. En tiedä, kuinka moni vanhoista lukijoista jatkaa blogini seuraamista ja vaikka kukaan heistä ei enään blogia lukisikaan, niin aloitan kertomalla, että ennen kirjoitin tänne elämästäni. Näin hieman reilu 2½ vuoden kirjoitustauon jälkeen päätin laittaa blogini taas julkiseksi ja se tulee olemaan enemmänkin valokuvaus-aiheinen, joskin saatan silloin tällöin kuvien lomassa kertoa päivistäni, jos kerrottavaa ja fiilistä löytyy.
Asiaan siis. Kuten profiilin kuvauksesta näkyy, olen 19-vuotias tyttö Vaasasta. Tosin, toivon mukaan en ole enään kovin kauan Vaasalainen. Olen siis etsimässä asuntoa Turusta ja kun sopiva asunto löytyy, minusta tulee Turkulainen vihdoin! Olen valmistunut keväällä 2015 ravintola kokiksi, mutta menettänyt täysin 3 opiskeluvuoden aikana inspiraation kokkaamiseen. Pidän erittäin paljon pianon soitosta, sekä sulkapallosta ja haluaisin myös molemmista uudet harrastukset itselleni, mutta tällä hetkellä niistä täytyy suurimmaksi osaksi vain haaveilla. Valokuvaus on kuitenkin se ainoa harrastus minulla, mistä ei tarvitse haaveilla (ellei sitten videopelien pelaamista lasketa harrastukseksi).
Olen aina rakastanut valokuvausta, mutta ennen se on tapahtunut joko kännykän huonolaatuisella kameralla tai siitä vain hieman paremmalla digikameralla, vaikka olenkin aina haaveillut kunnon järjestelmäkamerasta. Noin vuosi sitten vihdoinkin sain ostettua itselleni ihka ensimmäisen järjestelmäkameran ja siitä alkoikin haaveilu valokuvauksesta ammattilaisena. Kuitenkaan vielä tässä vaiheessa elämää en valitettavasti saa toteutettua haavettani ainakaan koulutuksen avulla, joten opettelen ahkerasti itsenäisesti valokuvauksen saloja. Kuvamateriaalia löytyy tällä hetkellä vain tämän kevään maaliskuusta lähtien, koska olen hukannut aikaisemmat kuvat johonkin tietokoneen syövereihin (uskomatonta, että sinnekkin voi hukata jotain), mutta uutta kuvamateriaalia tulee yleensä vähintään viikottain, riippuen tietenkin elämäntilanteesta.
Vesileimat, ne pirulaiset. Minulle luultavasti vaikein asia valokuvien muokkaamisessa tähän saakka. En ole edelleenkään saanut vesileimasta oman näköistäni. Aluksi, kun tajusin että kuviin kannattaisi ylipäänsä laittaa vesileima, niin se oli ruma, paintilla tehty suora, iso, paksu teksti jossa oli koko nimeni alkukirjaimet, joista muodostuu "Eema". Jonkin ajan kuluttua tajusin että se saattaisi näyttää kivemmalta, kun näkyisi oma etu- ja sukunimi, mutta edelleen se oli ruma, paintilla tehty, liian iso teksti. Kun pikkuhiljaa aloin tajuamaan, että sitä voisi hieman pienentää ja yrittää hävittää kuvaan, se alkoi näyttämään hieman siedettävämmältä, mutta edelleen tylsältä. Nykyisin siinä lukee "Emmi Anttila Photography", mutta se näyttää edelleen erittäin tylsältä. Kuitenkaan se ei onneksi enään pistä silmään kuvasta, kuten ennen. Myös tästä eteenpäin siis kuvissani tulee olemaan erilaisia vesileima kokeiluja, kunnes löydän sen mistä itse pidän, sen "oman juttuni". Toivon mukaan siihen ei mene kauaa.
Kuvien muokkaukseen käytän pääasiassa Photoshop CC:tä, sekä Lightroom CC:tä.
Mikäli teillä lukijoilla on jotain ehdotuksia kuvien parantamisesta, erillaisista tekniikoista tai muusta sellaisesta, otan rakentavan kritiikin mielelläni vastaan. En kuitenkaan julkaise asiattomia kommentteja, mikäli sellaisia joku kirjoittaa.
Aloitan näin ensimmäisen tekstini eilen 4.8.2015 otetuilla kuvilla serkustani, joka oli ihana ja lähti "malliksi" jotta sain harjoitella lisää mallikuvausta. Studiokuvauksenkin opettelu tulee, kunhan ensin saan hankituksi tarvittavat tarvikkeen siihen. Vanhempia kuviani lisään tämän viikon aikana, jotta saadaan blogi "ajantasalle" ja pääsen jatkamaan ajankohtaisilla kuvillani.
Iso kiitos ja kuittaus!
PS. Vannon ja vakuutan, että jokaikinen blogissani julkaistu kuva on minun ottama, ellei kuvan alla tai kuvassa muuta informaatiota lue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti